HannesV

Hakemukseni Suomen Epätieteellisen seuran jäseneksi

Arvoisa treseptitööri,disponentti ja

kaupungin kuuluisin kovaoksa,

Rosessori Kosscc-hik-nen

Sire.

 

Toisaalla eli siis jossain muualla täällä blogistiikan valtameressä huomasin epätieteellisen seuran julkitulosta kertovan otsakkeen.Ennenkuin ehdin edes ajatella,keskusvalvomon visionäärisellä osastolla häivähti kuvanomainen vilahdus tupsulakista.Ei tokikaan mitään punaista tiukuhiippaa vaan selkeät surun värit,musta ja valkoinen ja tupsukin,kuin ruumisarkun kannesta reväisty.Visio täydentyi valkoisella takilla ja audiopuoli toi mukaan epävireisen torvisoittomusiikin jostain muinaisuudesta...oi veeeljeet meitää aammutaan...Kun vihdoin ja viimein uskaltauduin sivuston avaamaan,aivan puun takaa,niinsanoakseni,järkytyksekseni päin pärstää,löi kahden ikiteekkarin kaidan riutuneet kasvot kaikessa kauheudessaan.Löin luukun kiinni ja avasin varovasti kahden valiumin voimalla uudestaan ja päätin kestää näkemäni,kuin mies.Parempi ja vihkimätön puoliskoni Urmas Höttönen,joka on viimeiset kolmekymmentä vuotta kärkkynyt olematonta perintöään ryntäsi nikotteluni kuultuaan huoneeseen toiveikkaasti hymyillen ja kysyen...nytkö...  johon saatoin kaikki voimani ponnistaen hymyillen herttaisimmillani vastata...ei kultsi ,ei vielä.Arvoisa rosessori.sisäpaisti profiilikuvanne,joka lienee nuoremmilta ylioppiloasvuosiltanne,tekee teille mitä luultavimmin täyttä oikeutta.Älkää syyttäkö vanhempianne,he ovat tapahtuneeseen vahinkoon mitä ilmeisimmän syyttömät.Epätieteellisen ajatteluni tuloksena ulkonäkö ei välttämättä periydy suoraan.Usein mitä ihmeellisimmällä tavalla ja joidenkin käsityksen mukaan,jopa ilmeisen jalot kasvonmuotonne,jotka kuvasta näkyvät ovat alkuisin ajalta,jolloin homo skrabies ei kulkenut vielä täysin kahdella jalalla.Voin vakuuttaa jälkikasvunne osalta,että jossain elämänsä vaiheessa ne tottuvat ja lakkaavat pelkäämästä.

Käsikirja,Kaikkien hakemusten äiti,kehottaa välttämään vetämästä välttämätöntä ja pakollista peränlipomisosastoa liian pitkäksi,joten ryhdyn varsinaiseen Epätieteellisen Seuran jäseneksi hakemiseen,kuvaten inhimillisen eloisasti ja vaatimattomasti itseäni.

Huomioitavaa on se,etten ole iki- enkä mikään muukaan tseekkari.En edes ylioppilas.Sukumme akateemisista oppiarvoista ovat aikoinaa vastanneet isovanhempani,jotka kummaltakin,siis isäni ja äitini puolelta,olivat käyneet kiertokoulun.Diploomeita ei myöskään ole,mutta edukseni voi mainita kaukaisen sukulaiseni Hildegaard Huvikumpu - Huorinaisen,joka oli diplomi kosmetolooki  värikkään ja vaihtelevan vilkkaan elämänsä jossakin varhaisemmassa vaiheessa.Katson,että epätieteellisesti on todistettu se seikka,että henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen on aivan liikaa yliarvostettu asia.Nykyään taloudellisesti vaikeina aikoina on turhaa käyttää kallista kosmetiikkaa,kun kerran laardia on vielä saatavissa,siis sisäpaisti luomuakin kaikenlisäksi.Sopii kaikkiin ja kaikille vauvasta vaariin.Kaupunki frouvat ja miksei harrastelevat herratkin saattaisivat voida kokeilla parisataakiloisen pikku porsimon kasvatusta parvekkeella tai taloyhtiön takapihalla.Ei niin vaikeaa,kuin voisi luulla.Sisäpaisti isännöitsijän välttelemisestä voi tehdä harrastuksenomaista taidetta.Koska epätieteellisyydessä on tuikitärkeää,jopa globalisaation (?????) kannalta merkittävää,ettei tiedä mistään mitään vaan on ainostaan tietävinään,siinä minä olen mestari.Parempi ja vihkimätön.kuten jo aikaisemmin sanoin...puoliskoni väittää niin,jopa päivittäin.Minun on sitä uskominen,siis miksei sitten muittenkin,joten lisätkää tämä honoris causa luettelooni ansiokseni.Jos pontikankeitosta on hyötyä asiani,eli jäseneksivalituksitulemiselleni,keitän sitäkin ja myyn sitä ulkoisesti käytettäväksi reumatismilääkkeeksi....etkö usko...valehtelijoitten klupin täysjäsenenä jo vuodesta 1957 vakuutan,että tosi on.

Arvoisa Rosessori Kosssscc-hik-kinen ja Hallintotoveri.

Jäsenyyteni hyväksymiseksi julkituon vielä seuraavaa.Vaikka en siis ole tseekkari,toimin hurjina nuoruusvuosinani Epsoon Otaniemessä soitto ja opiskelijaruokala Diiippolissa ruokatuotantotehtävissä.Aikaa on kulunut kolmisenkymmentä vuotta,joten uskoisin jo voivani pikkuhiljaa palata niinsanotusti maisemiin,joita olen varmuuden vuoksi vältellyt kuluneet vuosikymmenet.Ikitseekarit ovat vaihtuneet ja toivon,ettei suulissena tai muunakaan perintönä ole kulkenut tarina,mitä tapahtui silloisen ikuturson sipulisopalle,kun kaikkea tarvittavaa ei ollutkaan maustehyllyssä..............hmmm..vain pari tippaa luovuuttta...ja tseekkarin hermot petti....huomannette,että koe oli täysin epätieteellinen...siis vain pari tippaa. Ei se nyt niin pahaa ollu.

Pyydän siis tulla huomioiduksi lisäjäsenien määrää seuraanne määrittäessä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat